Muutto puuhia

Niin se on vaan taas aika vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Hieman on elämä muuttunut tässä ajassa, on asuinpaikka vaihtunut, niin meillä koirien kanssa kuin myös kissalla. Koirien elämä on mallillaan, kun mamma viettää päivät etsien töitä eli on kotona koneen ääressä :)

Muutettiin siis tuossa viime kuun alussa kaupunkiin pienkerrostaloon vuokra kaksioon. Minua aluksi hirvitti mitenkähän koirat sopeutuvat ihan uuteen ympäristöön ja miten ne osaavat käyttäytyä. No kaikki on mennyt paremmin kun hyvin. Armas on kaupungin kasvatti, joten sen kanssa on melko helppoa tää liikkuminen täällä. Insku puolestaan kun ei osaa kulkea hihnassa, niin melkomoista haravoimista oli ensimmäiset lenkit. Pakko oli hommata Intolle kuonopanta, että saan jotakin järkeä liikkumiseen ja nyt kun on kuukausi täällä seikkailtu, niin homma alkaa olla kuosissaan. Enää ei tervitse kun alku lenkki mennä kuonopannan kansssa ja sit kävellään jo ihan kohtuu nätisti loppu matka.

Into on kotiutunut kerrostaloon paremmin kun hyvin. Äänet ei haittaa elämistä, eikä sen elämä voisi levollisempaa olla :) Armas puolestaan joutuu yöt olemaan sitruunapanta kaulassa, kun sen yölliset satelliittilähetykset herättäisi muuten naapuritkin. Päivisin Armasta häiritsee postin saapuminen ja terävimmät kolahdukset, mutta yleensä niitä ei tarvitse haukkua, murmattaa vaan ja syöksyy ovelle päivystämään. Ai niin, se pitää kertoa miten huvittavaa oli ensimmäisten päivien lenkille lähdöt, kun koirat eivät tienneet mistä ovesta ulos mennään. Jonotusta tehtiin vuoron perään eteisen kaikilla ovilla ja suosituin ovi oli kylppärin ovi. Armakselle ulko-oven tajuaminen vei muutaman päivän enemmän kun Inskulla, mutta senhän on jo todettu aiemminkin, että kumpi näistä rakkaista ystävistä on se fiksumpi :)

No mitä sitten Muskan muuttoon tulee, niin lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että etsin Muskalle talveksi hoitopaikan kun en sit voi tänne ottaa. Muskan ja Armaksen välithän ovat kylmän raivoisat, joten kaksiossa ei ole tilaa taisteluparin molemmille osapuolille. Päätös kissan hoitoon laittamisesta oli enemmän kuin vaikea, podin huonoa omaatuntoa siitä, että joudun "luopumaan" rakkaasta kissastani, jonka kuitenkin olen ottanut vastuulleni. Tätä päätöstä tein jo pitkään hiljaa päässäni ja mietittyäni asiaa monelta eri kantilta, vahvistui asia Muskan kannalta parhaaksi. Eihän ole mitään mieltä, että kissa joutuu elämään varpaillaan koiran takia ja vaan sen tähden, että minä itsekkäästi halua pitää kissan lähelläni. Muska siis lähti hoitoon viime lauantaina. Ajomatkaa kertyi neljä tuntia ja tämän ajan Muska nukkuili auton kojelaudalla, silleensä se kulki silloin muinoinkin :) Nyt Musu viettää tätini hyvässä hoidossa kissanpäiviä ja olen todella kiitollinen, että kissa pääsi parhaaseen hoitoon mitä ihminen voi rakkaalle lemmikilleen toivoa!

Tämmösiä nyt, treeneistä kerron kohtapuoliin lisää, myös kuvia ois tarkoitus tästä meidän uudesta elämästä laittaa. Kuulemisiin siis ja kauniita pakkaspäiviä teille lukijat! :)

Arvon kissaneiti Musu

 Tässäpä olis Inun "ystävä" (tai ainakin Inu luulee niin, tosin ei ymmärrä miks aina tulee tassua nenille) Musu -kisu, oikealta nimeltään Muska. Muska on 13v. hyvin omanlaatuinen ja pienen äänen omaava astmaatikko. Musu osaa jutella ihan oikeesti, aina vastaa kun kysytään . Paras juttu on, kun saa olla jossakin piilossa ja hältä kysytään "Missä Musu on?" niin vastaus tulee luontevasti "mauu!", piilossa saatetaan silti olla ihan pitkään... Toinen juttuhan on kiinni olevat ovet, niiden luokse on mentävä huutamaan, että "tämä ovi kiinni, viititkö tehdä jotain, ois niinku päästävä tuonne ja nopeasti?" Ai että se on hauska kissa :) Imuri on PAHA, ei vaan PAHA vaan ihan PAHAPAHA, sitä ei voi vaan sietää. Musu on suurmielenosoittaja, jos ois kissojen mielenosoituksia, niin Musu ois aina eturivissä, ihan sama mikä aihe, mutta "synkkä ei" on vastaus. Kerran sattu niin, että jouduin vähän pyyhkimään kakkoja karvoista, se annettiin kyllä tehdä, mutta kun päästin sylistä pois, niin kissa juoksi suoraan kukkaruukulle ja tuijotti minua ja rupes mättämään kukkamultia lattialle. En voinu kun nauraa :D:D On se onneks vanhemmiten pehmentyny hiukan, Armaksen kanssa tosin välit ovat enemmän kun tulehtuneet, mutten ihmettele kun vastassa on tuommonen terrieri ;)
Niin tämmönen on miun oma Musu, ihana ja sulonen <3

 

Hyvä fiilis

Nyt on päässy Intokin rakennusetsintää harjottelemaan :) Ei tuottanu pojalle ongelmia eri alustat, hyvin reippaasti hunttas ympäriinsä. Tarkennus ei oo Inton vahvin osa-alue, siihen pitää treeniä saada, mutta maalimiehet löyty ja haukut oli hyvät.

No jälkeäkin käytiin ajamassa ja sekin sujui hyvin. Intolla on nyt ylipäänsä tosi hyvä meininki kaikkeen tekemiseen. Jäljellä ei mennä enää ihan tukkaputkella ja esineetkin ilmaistaan, tosin maahan ei malteta mennä, mutta eiköhän sekin sieltä tuu jossain vaiheessa. Inton kanssa on vaan niin mukava tehä, kun se on ite ihan kympillä tekemässä. Esineruutuakin ollaan ruvettu harjoittelemaan, kun sen noudon sain opettuu. Ei siis voi olla kivempaa harrastaminen tuommoisen koiran kanssa.

Nyt viikonlopuks Into jää kotiin siskon hoitoon ja Armas menee lomalle hoitolaan. Mie lähen Helsinkiin kannustamaan meijän joukkuetta Pelastuskoirien SM-joukkuekatselmuksessa. Jännää!

Juttuja

Aika se hurahtaa niin vikkelään, ettei kerkee ees tänne blogiin kirjotella. Inton kanssa on keretty treenata yhtä ja toista. Jälki alkaa taas kulkemaan, kai mie pikkuhiljaa alan oppia lukemaan sitä mustaa partanaamaa!? Huomasin nyt parilla jäljellä, että mitä mie oon luullu sen väsymykseks ja motivaatio ongelmaks, onkin ollut vaan jäljen katoaminen. Niissä kohdissa se heittää ihan sellasen hälläväliä ilmeen hetkellisesti ennenkun alkaa työstämään jälkeä uudestaan. Mutta hyvä kun nyt oon sen hokassu, etten ehkä enää siitä stressaa...

Haku sujuu hyvin. En oikein aina ymmärrä miten se niin itsestään voi kulkea ilman hirveetä työstämistä  ym. mihin Armaksen kanssa oon tottunu, mutta ehkes Inskun motivaatio on loksahtanu vaan niin hyvin kohdilleen. Intolle se on vissiin niin sisään rakennettu tuo ilmavainutyöskentely...tiiä häntä? Mukaavaa siis on seurata sen tekemisiä, kun vauhtia riittää ja iloissaan ollaan. Nyt miun pitää ruveta rakentamaan sinne maastoon hieman hallintaa, kun mie oon antanu pikkupojan vielä mennä aika vauhdikkaasti hihnan päässä radalle ym. On se ehkä jo sen ikänen, että kestää hieman mukana kulkemista ;)

Hieman on huoliaikin ilmassa, kun jalka taas oireilee. Lekurista pitäis nyt hakea toinen cartrophen kuuri, jos sillä taas sais niveleen nesteet kohdilleen. Melko hurjaa ja vauhdikasta meno on kieltämättä ollu, niin ei oo ihmekkään että nivelrikkoisen kaverin jalassa tuntuu. Ei Insku sitä jalkaansa säästä yhtään, mennään kun höpelö tuolla metsissä; tykitetään täysillä rinteitä ylös ja alas, ja hyppelehditään mättäiden ja risukkojen yli välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Nyt pitää vielä ennenkun ihan kylmäks heitää kelin, niin yrittää käyttää joka päivä Into uimassa, niin jos siitä taas rauhoittus se jalka.

Tämmösiä juttuja tänään, hyviä syksyisiä päiviä kaikille lukijoille!

Naks

No Into poikahan se on sellanen poika, ettei se oo mitään koskaan halunnu tuua mulle, ei leluja eikä esineitä, ei mitään. Lähelle ollaan kyllä tultu niitten kanssa, mutta tuotu niitä ei oo. Nyt sit kun koira on jo kaks ja puol, niin aattelin, että pakkohan se asia on joten saada kuntoon jos meinaa johonkin kokeeseen ikinä mennä. Yrityksiä tuomiseen oon tehny eri konstein, mutta sitten on iteltä taidot loppunu ja en oo uskaltanu säätää, ettei tuomisesta tulis ainakaan missään muodossa vastenmielistä. Intolle onneks oon tajunnu jo pentuna opettaa naksun, ja sillä saanu opetettuu muutamia juttuja. Nyt sit rupesin naksuttelemaan esinettä ja tällähetkellä ollaan tilanteessa, että se tuo mulle ihan käteen ne esineet. Pikku hiljaa lähdin siis naksuttamaan ensin siitä että huomoi esineen, ottaa sen suuhun, nostaa sen, nostaa sen ja mie otan käteen, tuo sen hieman kauempaa miun luo, ja nyt tuo sen miulle käteen. Nyt oon siihen liitänyt jo käskyn "anna", ja tuntuuhan tuo tajuuvan mitä se tarkoittaa. Vähänkö ihana on ollu tehä tätä noutoo, kun koiran häntä huiskaa kokoajan ja selvästi sen päässä käy hirvee raksutus mitä ihmettä se mamma nyt oikein haluaa. Kaikkee sitä saa opetettuu, kun vaan ite ensin tajuaa mitenkä vie opetusta eteenpäin ja sit kun vielä koira on tuollanen ihana otus, niin mikäs sen kanssa on touhutessa! Se on se MINU MAALIMAN INU!!

Mötkyilijät

"Mie en jaksa enää?"

"Ai miten oonki näin söpö!"

Kuvassa näkyy myös uudet hienot pannat :)

 

Voiko 2,5 vuotias näyttää enempää pennulta?!

 

Miun pojat :)

Niin sitä on alkanu arki taas pyörimään. Ollaan käyty Inton kanssa tottistelemassa ja parit jäljet ajettu. Hieman oli taas hönttöilyä ajossa, mutta luulen että koiran tila ei sillä jäljellä ollut kohdallaan. Jälkeä edelsi lenkkeily koirakamujen kanssa, joten kierrosten laskemiseen ois tarvinnu pidemmän ajan. Nyt sit sunnuntaina oli taas erittäin kivan oloista ajoa, ja lainassa ollut jälkivajeri oli oivallinen ohjaajan käteen.

Eilen oli vuorossa etsintäharjoitus, joka sisälsi mitä mainioimpia rasteja. Ryhmien koirat kulkivat kokoajan mukana, mikä olikin oikein hyvää oppia Inskulle. Kiva oli huomata miten hyvin pojat keskenään olivat, mitään turhia rätinöitä ei ollu, ja kun piti tehä hommia niin sillon ei muista välitetty. Insku pääsi ihan oikeesti hommiin vaan 100mX100m alueen tarkastuksessa, jossa oli esineitä ja kropan hajua piilotettu puupinoon. Esineitähän Insku ei nostanu (sitä ei olla treenattukaan) ja kropan piilopaikan kohta jäi meidän ryhmältä tarkastamatta. Lopuksi kaikki koirat kävivät ottamassa reagointiharjoituksena kropan hajun ylös, ja hyvinhän se Inu siihen reagoi. Sitten vuorossa oli suunnistusta seuraavalle rastille, josta sitten nousi jälki autolta. Ryhmän koirista Topi ja Aapo ajoivat jäljen. Intolla en halunnut jälkitehtävään lähteä, sillä haluan nyt viedä sitä jälkeä rauhassa ja järjestelmällisesti eteenpäin. Mukana siis kuljettiin kokoajan ja voi taivas mikä veto Intolla alkoi kun Topi sen jäljen nosti, poika ois niin kovasti halunnut ite olla ajamassa :) Lopussa oli sitten siirtymävaihe etsinnän johtoon, jonne matkalla Into bongas maalimiehen tienvarresta. Oli ihana nähä miten iloissaan ja sykkyrällä koira meni kun sai maalimiehen hajun nenään. Kiva harjoitus siis oli ja etenkin meille hyvin hyödyllinen, kun tuota malttia ei meille kummallekaan oo liikaa siunautunu ;)

No Masedonia sitten... siitähän on tullu hauska kaveri! Kyllä nyt harmittaa, etten aiemmin tajunnu, että eturauhanen oli vaivana. Leikkauksen jälkeen siitä on tullu paljon ilosempi ja vapautuneempi. Pissiminen on helpottunu, ei tarvii vetää selkää köyryyn, eikä hirveellä paineella pissiä. Nyt se on lenkillä keksiny yhtä-äkkiä ruveta leikkimään, ja sitten jemmaillaan keppejä ym. Sillä on silmissäkin sellainen erilainen tuike ja pilke silmäkulmissa, se niinkuin jekkuilee ja hassuttelee ja tuntuu naureskelevan itsekseen. Ihana on siis ollu huomata miten paljon helpommalta sen elämä vaikuttaa, eikä kaikki oo niin vakavaa. On sillä varmasti ollu kipuja, kun niin herkillä olitiin välillä. Nyt se nukkuu miun vieressä ja tykkää kun häntä kupsutellaan ja rapsutellaan, yhdessä vaiheessa kun sitäkään ei oikein saanu tehä. Tässä just yks ilta kattelin koiriain ja mietin miten ihanat miun pojat on! :)

Lomalaisten touhuja

Niin se vaan on pariviikkoinen vierähtäny lomaillessa. Treenailtu on jonkin verran, minkä nyt helteiltä on jaksanu. Kivasti on tottikseen saatu tunnelmaa ja seuraaminen alkaa näyttämään jo mukavalta. Tottista ollaankin nyt tehty ihan tiiviillä tahilla aina pieniä pätkiä. Loman aikana koiruudet on saaneet uudet siistimmät ulkoasut trimmauskoneen voimalla. Tilasin siis ihan uuden laitteen sitä työtä varten ja hyvännäköisiä pojista tulikin ;) Uimassa ollaan käyty, tai siis Into on käyny, Armashan ei uimaan mene. Eilen yöllä käytiin pidempi pyörälenkki, kun lämpötila oli sen verran laskenu, että uskalsi ihan lenkille lähteä. Mukava olikin mennä metsäteitä pitkin. Tällästä tää lomailu on, IHANAA!!

Leireilyä

Majapaikka Jaakkola

Helteinen viikonloppu hurahti Robans Buliga -leirillä Lapualla. Onneks autohäkki saatiin sen verran valmiiks, että saatiin se kasattuu ja koiralla oli siinä hyvä kulkea (niin Armashan meni hoitolaan leirin ajaksi). Ihana oli nähdä Inskun sukulaisia, ja erityisesti veljet oli kiva nähdä. Ne on niin kauheen samanlaisia, että ihan hirvittää...

 

Treenissä oli raunioita, tottista ja vepeilyä. Nyt hiukan harmittaa kun ei tullu mentyy sinne vepeilyyn tänä kesänä, mutta ehkä sitten ens kesänä mennään, jos sillon aikaa löytyis. Insku oli niin mukana niissä jutuissa, että varmasti hyvin pääsis etenemään. Tottikseen saatiin hyviä ohjeita joiden avulla toivottavasti saadaan meitä vainonnu ongelma oikenemaan, jos vaan ite osaan sitä toteuttaa :) Raunoilla Intolle tehtiin melko yksinkertaisia juttuja, sillä meillehän rauniot ei oo ykkösjuttu. Tehtiin vaan ilmaisuja erilaisiin piiloihin, ja ihan kivasti ne meni siihen nähden että paahde oli aivan kamala ja koirat ihan puhki kuumuudesta. Se oli taas ihana nähdä miten alustavarma koira on, itsenäisesti kuljeskeli putkien läpi ja erilaisten peltien ym. yli, eikä ollu niistä moksiskaan. Myöskin se oli mukava nähdä, ettei se kaahota ihan höpelönä hankalissa paikoissa, vaan miettiin miten kannattaa askellella.

Ihana leiri siis takana helteestä huolimatta!

Ylisöpö Stidi

Huh miten lankka leili, kylla nyt vasyttaa...

Patukat ja pallukat

Inton kanssa ollaan tottista koitettu saaha kasaan vähän niinkun tyylillä "hitaasti mutta varmasti". Meillä oli hieman hankaluuksia kentällä tunnetilassa ja sitä ollaan parannettu nostatus harjoituksella, mikä tuntuukin toimivan. Nyt Into ihan ite on ottamassa kontaktia, kun päästään kentälle, jee! Makupalat oon jättäny lähes kokonaan pois ja palkkana on patukan lentäminen tai saalisleikki. Seuraamisen kanssa vielä hiomista riittää, sillä hieman väljän sutjakkaa on. Tiiveyttä ollaan haettu nyt sillä, että ollaan leikistä suoraan lähdetty seuraamaan, ja nyt pitäis vielä ite muistaa pitää reipas tahti kävelyssä. Suurin ongelma mikä meillä siis on, on se, että ohjaaja on ihan töppöuuno, himmailee ja menee epävarmaks, eikä aina tiiä mitä tekis. Siihen ollaan koitettu saaha silleen parannusta, että apuohjaajan kanssa tehdään ennen kentälle tuloa sellainen täysin selvä suunnitelma mitä otan ja missä järjestyksessä tehdään. Se toimii välillä, mutta siihen ei saa tulla mitään yllätyksiä, muuten pakka leviää... minkäs sille mahtaa kun on tämmönen säheltäjä ;)

 
No Massuhan se makailee parhaimmillaan pönttöpäässä nukutuksia pois kahta pallukkaa vähempänä. Raukka siis kastroitiin tänään... Toivottavasti Armas hieman rauhoittuisi leikkauksen jälkeen ja elämä tasaantuis. Se hyöty siitä ainakin on ettei eturauhanen enää vaivaa, sikäli mikäli vaivaa oli (mulla oli vahvat epäilykset sen suhteen). Into oli aivan ihmeissään kun kannettiin nukkuva Armas sisään. Se ei voinu ymmärtää miks toinen ei virka mitään, hyvä että uskalsi haistella koko kaveria :) Nyt sit pitää viettää aikaa Inskun kanssa ulkona, että Armas malttais nukkuu, kun jos Insku on sisällä niin sit pitää vahdin koittaa kammeta väkin ylös hoipertelemaan. Säälittävä on siis tällähetkellä miun terhakka terrieri <3

Oikein mukavaa Juhannusta kaikille!

Hakutreenit

Maanantaina oli taas hakutreenit vuorossa. Intolle tehiin neljä maalimiestä ihan pimeenä ja kivasti se poika hölkkäs. Hieman oli alussa levottomuutta ensimmäisen erittäin hyvän piston jälkeen, mistä ei sit maalimies noussu, kun lähti just hiukan vinoon. Sit piti poijalle sanoa, että keskity ja mene suoraan :) No hyvin se sieltä lopulta nous ja muut menikin sitten hyvin. Into etenee onneks mainiosti syvälle ja haukut irtoo kivasti. Yks maalimies tehtiin tarkoituksella silleen, että se oli sellaisessa juoksuhaudan kuopassa ihan kyttyrässä, että nähdään miten haukkuminen sellaisessa luonnistuu. No olihan siinä Inskun pitänyt hetki miettiä, että mihinkä asettuu ja missä ihmeessä maalimiehen pää on. Lopulta Into oli päättäny ängetä juoksuhautaan ihan maalimiehen viereen ja siinä oli sit haukkunu. Se on kyllä hyvä, ettei se tuollaisessakaan tilanteessa rupea mitään törkeyksiä (kaivamisia ym.) harrastamaan. Illonen olen koirastain! :)

 

 

Massukalle tehtiin kaks ukkoo ihan mielenvirkeyden vuoks. Toinen todella syvällä oleva haamu ja toinen oli ihan keskilinjan vieressä montussa. No haamu puoli oli ensin ja se meni pienen etsimisen jälkeen ihan hyvin. Tää lähimonttu tehtiin pimeänä ja lähetin montun vasemmalta reunalta, eikä siihen tuuli käyny. Armas eteni todella syvälle ja siellä jäi etsimään, ja kun mie sit huusin että "tule", niin silloinhan Armas aloittaa älyttömän etsinnän. Sille se sana kai tarkoittaa, että nyt on pakko etsiä tosissaan täältä kaukaa, eikä mitään luoksetuloa :)) No lopulta todettuaan, ettei siellä syvällä oo ketään, niin Armas tuli keskilinjalle ja just kun olin laittamassa sitä uudestaan asemiin montun oikealla puolella, niin se sai hajun ja meni siihen kuoppaan haukkumaan. Oli ihan hauska treeni siis sille ja itelle myös, kun sai jotakin jäynää aikaseks :)

Jäläkkee

Nyt on taas kokeiltu uuttaa juttua jäljelle ja tuntuihan tuo toimivan :) Meillä kun oli motivaatio hukassa jäljellä, niin tehtiin nyt silleensä, että Intolle näytettiin jäljelle lähtijä ja maalimies oli jäljen päässä. Ihan eritavalla koira mennä puksutti jäljen, ei nostellu päätä eikä muutenkaan tuntunut kyllästyneeltä. Itse maalimies ei ollu sit niin huippu juttu, kun mitä se on ollu nyt hakumetässä, mutta hyvin tuntui palkkautuvan. Väliesinekin nousi pienen pyörähdyksen jälkeen. Nyt pitää tehdä vielä muutama jälki tälleen ja sit vaan vanhettaa sitä enemmän (nyt oli sellasen reilu puoltuntia) ja pidentää. Valjaitten vaihtoa mietin, kun voi olla että nää nykyisen ottaa kurkkuun kiinni, kun sen verran vetoa liinaan tulee mennessä...mutta pohditaan ja kokeillaan ehkes paluuta tynnyreihin. Pakko on taas kerran todeta, että on sen Inton kanssa niin huippuu harrastaa!!!

Lutrausta