Oikein mukavaa Juhannusta kaikille!

Hakutreenit

Maanantaina oli taas hakutreenit vuorossa. Intolle tehiin neljä maalimiestä ihan pimeenä ja kivasti se poika hölkkäs. Hieman oli alussa levottomuutta ensimmäisen erittäin hyvän piston jälkeen, mistä ei sit maalimies noussu, kun lähti just hiukan vinoon. Sit piti poijalle sanoa, että keskity ja mene suoraan :) No hyvin se sieltä lopulta nous ja muut menikin sitten hyvin. Into etenee onneks mainiosti syvälle ja haukut irtoo kivasti. Yks maalimies tehtiin tarkoituksella silleen, että se oli sellaisessa juoksuhaudan kuopassa ihan kyttyrässä, että nähdään miten haukkuminen sellaisessa luonnistuu. No olihan siinä Inskun pitänyt hetki miettiä, että mihinkä asettuu ja missä ihmeessä maalimiehen pää on. Lopulta Into oli päättäny ängetä juoksuhautaan ihan maalimiehen viereen ja siinä oli sit haukkunu. Se on kyllä hyvä, ettei se tuollaisessakaan tilanteessa rupea mitään törkeyksiä (kaivamisia ym.) harrastamaan. Illonen olen koirastain! :)

 

 

Massukalle tehtiin kaks ukkoo ihan mielenvirkeyden vuoks. Toinen todella syvällä oleva haamu ja toinen oli ihan keskilinjan vieressä montussa. No haamu puoli oli ensin ja se meni pienen etsimisen jälkeen ihan hyvin. Tää lähimonttu tehtiin pimeänä ja lähetin montun vasemmalta reunalta, eikä siihen tuuli käyny. Armas eteni todella syvälle ja siellä jäi etsimään, ja kun mie sit huusin että "tule", niin silloinhan Armas aloittaa älyttömän etsinnän. Sille se sana kai tarkoittaa, että nyt on pakko etsiä tosissaan täältä kaukaa, eikä mitään luoksetuloa :)) No lopulta todettuaan, ettei siellä syvällä oo ketään, niin Armas tuli keskilinjalle ja just kun olin laittamassa sitä uudestaan asemiin montun oikealla puolella, niin se sai hajun ja meni siihen kuoppaan haukkumaan. Oli ihan hauska treeni siis sille ja itelle myös, kun sai jotakin jäynää aikaseks :)

Jäläkkee

Nyt on taas kokeiltu uuttaa juttua jäljelle ja tuntuihan tuo toimivan :) Meillä kun oli motivaatio hukassa jäljellä, niin tehtiin nyt silleensä, että Intolle näytettiin jäljelle lähtijä ja maalimies oli jäljen päässä. Ihan eritavalla koira mennä puksutti jäljen, ei nostellu päätä eikä muutenkaan tuntunut kyllästyneeltä. Itse maalimies ei ollu sit niin huippu juttu, kun mitä se on ollu nyt hakumetässä, mutta hyvin tuntui palkkautuvan. Väliesinekin nousi pienen pyörähdyksen jälkeen. Nyt pitää tehdä vielä muutama jälki tälleen ja sit vaan vanhettaa sitä enemmän (nyt oli sellasen reilu puoltuntia) ja pidentää. Valjaitten vaihtoa mietin, kun voi olla että nää nykyisen ottaa kurkkuun kiinni, kun sen verran vetoa liinaan tulee mennessä...mutta pohditaan ja kokeillaan ehkes paluuta tynnyreihin. Pakko on taas kerran todeta, että on sen Inton kanssa niin huippuu harrastaa!!!

Lutrausta

Hiiri hädässä

Minu Inu se kävi tänään uimassa ensimmäistä kertaa ihan pitemmän kaavan kautta tänä kesänä. Hienosti kävi hakemassa hädässä olleen hiiren vedestä. Voi kamala miten mahoton se hiiri onkaan, kun se aina lentää niin kauas. Hienosti poika uskals mennä laiturin päästä uimaan, hieman sammakkoa muistuttava oli lähtö. Käykkeehän muutki uimassa, siis koirat, ihmisille on vielä liian kylmää vettä tai ainakin mie oon sitä mieltä ;)

Viime kesän lutrausta

Ilon aiheita

Voi miten kiva Inskun kans on treenata! Kahtena iltana ollaan hakua käyty ottamassa ja hienosti se poika vetää. Sen motivaatio lajia kohtaan on nyt niin hyvin kohdallaan. Välillä mammalle iskee jännitystä, enkä oikein osaa toimia, niin Into vaan tekee hommat ilman sen kummempia kyselyjä. Se varmaan aattelee, että anna mie hoidan nää hommat, kyllä mie tiiän mitä tässä pitää tehä, kato tälleen ihan rennosti vaan...:D

Armaskin on ollu hyvässä vedossa. Eilen posotti jälkeä taas niin hyvin, että itku sen kanssa tulee. Harmittaa niiiiin älyttömästi, ettei siitä oo saanu sitä tottista irti... Muuten sen kanssa eläminen ei oo todellakaan helppoo, mutta sitten se väläyttää niin ihanaa taitoa ja osaamista, että ihan sydäntä särkee se kaikki ristiriitaisuus mitä siinä koirassa on. Välillä mietin että nauttiiko se elämästä yhtään, mutta sitten se huitaisee haku metässä hirveellä ilolla ja riemulla, että sillä hetkellä ainakin elämä on ihanaa! Tiiä häntä...tämmöstä miettimistä tää näitten elukoitten kanssa on :)

Hakuilua ja vammoja

Inskun kanssa olikin nyt oikein hakuputki päällä kun kahtena peräkkäisenä iltana käytiin treenaamassa. Iloisin mielin ilmaisuja treenattiin. Vieläkin hieman pätkii kun lähestyn koiraa, mutta kyllä se siitä rupeaa tajuamaan ettei se auta kun tasaisesti haukkua. Hauskaa on se miten Into nyt valkkaa sen maalimieheltä saadun wuban paremmaksi kun sen mikä mulla on vaikka mulla onkin se "parhain", mutta niinhän sen kai pitää mennäkin. Inton palkka on siis vaan maalimieheltä lentävä wubba, se ei jää leikkimään maalimiehen kanssa vaan juoksee miun luo nassuttamaan lelua. Meillä on hieman ollu ongelmaa wuban saamisesta pois, joten siksi mulla on ollu se parhain wubba, mikä nyt sit ei ookkaan niin hyvä :) On se vaan ihana otus <3

Armas puolestaan kärsii taistelun jättämistä vammoista. Sunnuntaina otti yhteen kaverin sileäkarvaisen noutajan kanssa ja nyt jalassa on reikä. Kyllä mie vaan sanon, että voiko koira olla säälittävämpi kun mitä Armas on vammansa kanssa. Muuten sen kanssa kaikki hoitotoimenpiteet on aina enemmän tai vähemmän vääntämistä, mutta kun oli tää tappelun aiheuttama reikä niin kyllä sain sitä puhdistaa ja hoitaa ihan rauhassa :) Melko säälittävä se oli yks aamu kun heräsin siihen, että pönttöpää istuu sängyssä ja pitelee sitä vamma jalkaa ylhäällä, mie vaan totesin siihen että onko se kipee, niin sitten pysty jatkamaan unia... siinä jos missä on oikee mammanpoika <3