Kaikenlaista

Nyt jos kerkeis ihan päivityksen tänne blogiin kirjoittaa...
Into vietti tuossa "lomaa" ollen yksin kotona siskoni hoidossa, kun mie leireilin Tikkakoskella toissa viikonloppuna. Ymmärrettävistä syistä siskoni ei suostu hoitamaan Armasta, joten Massu lepäili tämän ajan hoitolassa :)

Inton jäljen ajo on tuottanut kyllä päänvaivaa enemmän kun tarpeeksi. Kovasti oon pohtinut mitä teen seuraavaksi ja mistä kaikki johtuu? Nyt sit päädyin tässä siihen tulokseen, että teen sille lyhyen jäljen jonne laitan makupaloja. No siinähän kävi niinkuin toivoin, Into lähti jäljelle rauhallisemmin ja oli selvästi kiinnostuneempi ajamaan sitä. Hieman tuntui makupalat myös tuovan häiriötä paikkapaikoin, kun piti jäädä niitä sitten oikein etsimään, mutta hienosti se kaiken kaikkiaan meni, nenä ei noussut kertaakaan eikä vauhti kasvanut kauheasti. Nyt meinasin jatkaa muutaman jäljen samalla tavalla ja loppuun laittaa ruokapalkan, koska niinhän sillä on alunperin ollut...näillä eväillä nyt yritetään...

Haku treeneissäkään ei olla kun kerran keretty käydä, työt sotkee harrastusta ihan tosissaan. Ilmaisun kestoa treenattiin. Tehtiin vaihtelesti lähestymisiä ja maalimies huolehti että haukku jatkuu. Hieman levottomuutta koiraan tuli kun lähestyin, mutta ei onneksi mitään törkeilyä kuitenkaan ruvennut harrastamaan. Into osaa luontaisesti jättää sopivan etäisyyden maalimieheen ja yleensä hakeutuu makuulle haukkumaan, hyvä niin, mutta jos se joku päivä haluaa haukkua seistaaltaan niin saapi haukkua, pääasia ettei töki tai tallustele maalimiehen päällä.

Tottista ollaan treenailtu niin kotona kuin myös kentällä. Meillä meinasi seuraaminen mennä väljäksi ja siihen ollaan nyt keskitytty. Nyt oon tehny leikistä suoraan seuraamaan lähtemisiä ja se tuntuu toimivan. Hirveästi ei uskalla kotona yksin treenata, ettei sitten hyväksy mitään poikittamista ym. Kivasti Into tekee hommia kun ollaan tekemässä, sen kanssa on todella ilo treenata.

Armaksen kanssa ei niin olla treenailtu, pientä puuhaa aina koitan sille järjestää. Sen mieli on nyt onneks pysyny rauhallisena, eikä entisenlaista kauheeta tärinäterrieriä oo ollu näkyvissä. Huvittavaa oli yks aamuyö, kun ite havahduin hereille ja hetken päästä kuului mätkähdys, niin Armas oli tipahtanu unissaan sohvalta lattialle. Ois pitäny olla videokamera, nin olisitte nähneet miten voi koira olla itekin ihan kuutamolla mitä on tapahtunut :D

Synttäri humua

Voi mahoton, nyt miun pikku poika täyttää tänään jo kaks vuotta...ei kai se enää sit niin pentu ookkaan... Meillä on hirveet bileet tänään, kun koplan vanhin jäsenkin täyttää 13 v. eli Musu kisuvanhus. No mutta juhlaa ja humua siis, ehkä pitää jotakin herkkuja niille hommata :)

 

 Paljon onnea raksu rakkaille!

Hakuilua ja jälkeä (jossa ei oo järkeä)

Viikonloppu vierähti hakuleireillen Kaatamossa, aivan huippu leiri ja Insku oli mitä mahtavin! Oli ihanaa kun kouluttaja vetäisi heti Intolle pitkän radan, eikä koiran kestävyydessä tai jalassa ollut mitään ongelmaa. Jotenkin varmaan tarvitsin lähinnä itselleni tuollaisen treenin, missä näin jalan tilanteen ja myös sen tason millä Into pystyy toimimaan... niin siis mulle tyypillisenä reaktiona kyynelehtimisekshän se meni ;) kai ne oli helpotuksen ja ilon kyyneleitä... Hyvin saatiin siis ohjeistusta mitä tehdään seuraavaksi ja mitenkä jatketaan ilmaisujen jalostamista ym. Isot kiitokset siis kouluttajalle ja muille leiriläisille!!!

Tänään käytiin sitten epätoivoisesti ajamassa jälkeä. Ensimmäiset jäljet tänä keväänä meni mallikkaasti, mutta nyt pari viimeistä on ollu aivan kamalaa touhua, Into on mennä viilettäny ihan miten sattuu ja nenä nousee vähän väliä ilmoihin. Tuntuu ettei motivaatio ole jäljen osalta kohdallaan, pitänee yrittää keksiä niihin jotakin uutta ja mielenkiintoista. Kunpa nyt sais sille yhden todella hyvin ajetun jäljen alle, niin vois nakata sen jälki tauolle ja otetaan nyt haku kovaan treeniin, kun siihen sitä motivaatiota tuntuu riittävän... :)

Päätöntä menoa

Nyt on ollu hieman töistä johtuvaa treeni taukoa, joten ihan oikeeta asiaa ei oo kerrottavana, mutta hieman voin valoittaa sitä kaikkea muuta mitä Into tykkää tehä. No se on nyt vaivihkaa saanu oikeuden lunastettuu sänkypaikkaan, joten nelkytkiloo täkin päällä ei aina oo niin mukavaa, mutta nuhotus ääni sen se osaa niin sulosesti <3

Viime päivien hittijuttu on ollu se, että miun kuuliainen kaveri on keksiny lenkillä silmänkääntötempun: yhdessä hetkessä juostaan ihan kiltisti mukana ja seuraavassa hetkessä mustaa kulkijaa ei näy missään, huutamallakaan siihen ei saa yhteyttä, eikä kuulu mistään suunnalta rapinoita. Kerran rupesin jo paniikissa kurkkimaan ojaan, että sinnekö se on hukkunu, kun ihan muutama sekuntti sitten hyppelehti siinä vieressä, ja sit tuli aivan hiljasta eikä jätkää näy missään... Oon ruvennu miettimään, että onko meillä ilmassa jonkinsortin hallinta ongelmaa? :)
No on siitä se ilo ja hyöty ollu, että oonpahan nähny että se jalka kestää tuollaistakin ihan päätöntä menoa. Niin siis pelossahan sitä on ne katoamisajat ollu, että tuleeko sieltä kolmijalkainen riiseni takaisin...

Viikonloppua odotetaan, päästään hakuleirille ja loma alkaa :)

Kaveri kans

Niin siis kyllähän täällä blogissa seikkailee myös tuhma koira Massu, mutta hieman sivuroolissa. Kuitenkin Armas on Inskun maalimassa yks tärkeä osa, vaikka sillä aina päässä heittääkin :) Omistajalle ovat molemmat hyvin rakkaita ja tärkeitä otuksia, ei niitä pois antais...

Näin se alkaa...

Nyt Inskun ollessa melkein jo kaks vuotias, siskoni sanoin "maaliman sulosin vauvakoila Inu", päätin perustaa sille ihan ikioman blogin. Täällä pääsette seuraamaan sen toilailuja ja taiteiluja etujoukoissa! Inun maalima vaikuttaa hyvin hauskalta ja jännittävältä paikalta, onhan se Maaliman Inu :)