Kaikenlaista

Nyt jos kerkeis ihan päivityksen tänne blogiin kirjoittaa...
Into vietti tuossa "lomaa" ollen yksin kotona siskoni hoidossa, kun mie leireilin Tikkakoskella toissa viikonloppuna. Ymmärrettävistä syistä siskoni ei suostu hoitamaan Armasta, joten Massu lepäili tämän ajan hoitolassa :)

Inton jäljen ajo on tuottanut kyllä päänvaivaa enemmän kun tarpeeksi. Kovasti oon pohtinut mitä teen seuraavaksi ja mistä kaikki johtuu? Nyt sit päädyin tässä siihen tulokseen, että teen sille lyhyen jäljen jonne laitan makupaloja. No siinähän kävi niinkuin toivoin, Into lähti jäljelle rauhallisemmin ja oli selvästi kiinnostuneempi ajamaan sitä. Hieman tuntui makupalat myös tuovan häiriötä paikkapaikoin, kun piti jäädä niitä sitten oikein etsimään, mutta hienosti se kaiken kaikkiaan meni, nenä ei noussut kertaakaan eikä vauhti kasvanut kauheasti. Nyt meinasin jatkaa muutaman jäljen samalla tavalla ja loppuun laittaa ruokapalkan, koska niinhän sillä on alunperin ollut...näillä eväillä nyt yritetään...

Haku treeneissäkään ei olla kun kerran keretty käydä, työt sotkee harrastusta ihan tosissaan. Ilmaisun kestoa treenattiin. Tehtiin vaihtelesti lähestymisiä ja maalimies huolehti että haukku jatkuu. Hieman levottomuutta koiraan tuli kun lähestyin, mutta ei onneksi mitään törkeilyä kuitenkaan ruvennut harrastamaan. Into osaa luontaisesti jättää sopivan etäisyyden maalimieheen ja yleensä hakeutuu makuulle haukkumaan, hyvä niin, mutta jos se joku päivä haluaa haukkua seistaaltaan niin saapi haukkua, pääasia ettei töki tai tallustele maalimiehen päällä.

Tottista ollaan treenailtu niin kotona kuin myös kentällä. Meillä meinasi seuraaminen mennä väljäksi ja siihen ollaan nyt keskitytty. Nyt oon tehny leikistä suoraan seuraamaan lähtemisiä ja se tuntuu toimivan. Hirveästi ei uskalla kotona yksin treenata, ettei sitten hyväksy mitään poikittamista ym. Kivasti Into tekee hommia kun ollaan tekemässä, sen kanssa on todella ilo treenata.

Armaksen kanssa ei niin olla treenailtu, pientä puuhaa aina koitan sille järjestää. Sen mieli on nyt onneks pysyny rauhallisena, eikä entisenlaista kauheeta tärinäterrieriä oo ollu näkyvissä. Huvittavaa oli yks aamuyö, kun ite havahduin hereille ja hetken päästä kuului mätkähdys, niin Armas oli tipahtanu unissaan sohvalta lattialle. Ois pitäny olla videokamera, nin olisitte nähneet miten voi koira olla itekin ihan kuutamolla mitä on tapahtunut :D