Inskun kanssa olikin nyt oikein hakuputki päällä kun kahtena peräkkäisenä iltana käytiin treenaamassa. Iloisin mielin ilmaisuja treenattiin. Vieläkin hieman pätkii kun lähestyn koiraa, mutta kyllä se siitä rupeaa tajuamaan ettei se auta kun tasaisesti haukkua. Hauskaa on se miten Into nyt valkkaa sen maalimieheltä saadun wuban paremmaksi kun sen mikä mulla on vaikka mulla onkin se "parhain", mutta niinhän sen kai pitää mennäkin. Inton palkka on siis vaan maalimieheltä lentävä wubba, se ei jää leikkimään maalimiehen kanssa vaan juoksee miun luo nassuttamaan lelua. Meillä on hieman ollu ongelmaa wuban saamisesta pois, joten siksi mulla on ollu se parhain wubba, mikä nyt sit ei ookkaan niin hyvä :) On se vaan ihana otus <3
Armas puolestaan kärsii taistelun jättämistä vammoista. Sunnuntaina otti yhteen kaverin sileäkarvaisen noutajan kanssa ja nyt jalassa on reikä. Kyllä mie vaan sanon, että voiko koira olla säälittävämpi kun mitä Armas on vammansa kanssa. Muuten sen kanssa kaikki hoitotoimenpiteet on aina enemmän tai vähemmän vääntämistä, mutta kun oli tää tappelun aiheuttama reikä niin kyllä sain sitä puhdistaa ja hoitaa ihan rauhassa :) Melko säälittävä se oli yks aamu kun heräsin siihen, että pönttöpää istuu sängyssä ja pitelee sitä vamma jalkaa ylhäällä, mie vaan totesin siihen että onko se kipee, niin sitten pysty jatkamaan unia... siinä jos missä on oikee mammanpoika <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti