Inton kanssa ollaan tottista koitettu saaha kasaan vähän niinkun tyylillä "hitaasti mutta varmasti". Meillä oli hieman hankaluuksia kentällä tunnetilassa ja sitä ollaan parannettu nostatus harjoituksella, mikä tuntuukin toimivan. Nyt Into ihan ite on ottamassa kontaktia, kun päästään kentälle, jee! Makupalat oon jättäny lähes kokonaan pois ja palkkana on patukan lentäminen tai saalisleikki. Seuraamisen kanssa vielä hiomista riittää, sillä hieman väljän sutjakkaa on. Tiiveyttä ollaan haettu nyt sillä, että ollaan leikistä suoraan lähdetty seuraamaan, ja nyt pitäis vielä ite muistaa pitää reipas tahti kävelyssä. Suurin ongelma mikä meillä siis on, on se, että ohjaaja on ihan töppöuuno, himmailee ja menee epävarmaks, eikä aina tiiä mitä tekis. Siihen ollaan koitettu saaha silleen parannusta, että apuohjaajan kanssa tehdään ennen kentälle tuloa sellainen täysin selvä suunnitelma mitä otan ja missä järjestyksessä tehdään. Se toimii välillä, mutta siihen ei saa tulla mitään yllätyksiä, muuten pakka leviää... minkäs sille mahtaa kun on tämmönen säheltäjä ;)
No Massuhan se makailee parhaimmillaan pönttöpäässä nukutuksia pois kahta pallukkaa vähempänä. Raukka siis kastroitiin tänään... Toivottavasti Armas hieman rauhoittuisi leikkauksen jälkeen ja elämä tasaantuis. Se hyöty siitä ainakin on ettei eturauhanen enää vaivaa, sikäli mikäli vaivaa oli (mulla oli vahvat epäilykset sen suhteen). Into oli aivan ihmeissään kun kannettiin nukkuva Armas sisään. Se ei voinu ymmärtää miks toinen ei virka mitään, hyvä että uskalsi haistella koko kaveria :) Nyt sit pitää viettää aikaa Inskun kanssa ulkona, että Armas malttais nukkuu, kun jos Insku on sisällä niin sit pitää vahdin koittaa kammeta väkin ylös hoipertelemaan. Säälittävä on siis tällähetkellä miun terhakka terrieri <3
No voi Massua... toivotaan että poika toipuu nopsaan ja pääsee kokeilemaan elämää uutena edelleen mukavana ja terhakkana koirakaverina!
VastaaPoista