Muutto puuhia

Niin se on vaan taas aika vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Hieman on elämä muuttunut tässä ajassa, on asuinpaikka vaihtunut, niin meillä koirien kanssa kuin myös kissalla. Koirien elämä on mallillaan, kun mamma viettää päivät etsien töitä eli on kotona koneen ääressä :)

Muutettiin siis tuossa viime kuun alussa kaupunkiin pienkerrostaloon vuokra kaksioon. Minua aluksi hirvitti mitenkähän koirat sopeutuvat ihan uuteen ympäristöön ja miten ne osaavat käyttäytyä. No kaikki on mennyt paremmin kun hyvin. Armas on kaupungin kasvatti, joten sen kanssa on melko helppoa tää liikkuminen täällä. Insku puolestaan kun ei osaa kulkea hihnassa, niin melkomoista haravoimista oli ensimmäiset lenkit. Pakko oli hommata Intolle kuonopanta, että saan jotakin järkeä liikkumiseen ja nyt kun on kuukausi täällä seikkailtu, niin homma alkaa olla kuosissaan. Enää ei tervitse kun alku lenkki mennä kuonopannan kansssa ja sit kävellään jo ihan kohtuu nätisti loppu matka.

Into on kotiutunut kerrostaloon paremmin kun hyvin. Äänet ei haittaa elämistä, eikä sen elämä voisi levollisempaa olla :) Armas puolestaan joutuu yöt olemaan sitruunapanta kaulassa, kun sen yölliset satelliittilähetykset herättäisi muuten naapuritkin. Päivisin Armasta häiritsee postin saapuminen ja terävimmät kolahdukset, mutta yleensä niitä ei tarvitse haukkua, murmattaa vaan ja syöksyy ovelle päivystämään. Ai niin, se pitää kertoa miten huvittavaa oli ensimmäisten päivien lenkille lähdöt, kun koirat eivät tienneet mistä ovesta ulos mennään. Jonotusta tehtiin vuoron perään eteisen kaikilla ovilla ja suosituin ovi oli kylppärin ovi. Armakselle ulko-oven tajuaminen vei muutaman päivän enemmän kun Inskulla, mutta senhän on jo todettu aiemminkin, että kumpi näistä rakkaista ystävistä on se fiksumpi :)

No mitä sitten Muskan muuttoon tulee, niin lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että etsin Muskalle talveksi hoitopaikan kun en sit voi tänne ottaa. Muskan ja Armaksen välithän ovat kylmän raivoisat, joten kaksiossa ei ole tilaa taisteluparin molemmille osapuolille. Päätös kissan hoitoon laittamisesta oli enemmän kuin vaikea, podin huonoa omaatuntoa siitä, että joudun "luopumaan" rakkaasta kissastani, jonka kuitenkin olen ottanut vastuulleni. Tätä päätöstä tein jo pitkään hiljaa päässäni ja mietittyäni asiaa monelta eri kantilta, vahvistui asia Muskan kannalta parhaaksi. Eihän ole mitään mieltä, että kissa joutuu elämään varpaillaan koiran takia ja vaan sen tähden, että minä itsekkäästi halua pitää kissan lähelläni. Muska siis lähti hoitoon viime lauantaina. Ajomatkaa kertyi neljä tuntia ja tämän ajan Muska nukkuili auton kojelaudalla, silleensä se kulki silloin muinoinkin :) Nyt Musu viettää tätini hyvässä hoidossa kissanpäiviä ja olen todella kiitollinen, että kissa pääsi parhaaseen hoitoon mitä ihminen voi rakkaalle lemmikilleen toivoa!

Tämmösiä nyt, treeneistä kerron kohtapuoliin lisää, myös kuvia ois tarkoitus tästä meidän uudesta elämästä laittaa. Kuulemisiin siis ja kauniita pakkaspäiviä teille lukijat! :)